Katsot olkasi yli ja jatkat
matkaa niin kauas kuin jaksat
et välitä pummaatko rahaa
teetkö itselles hyvää vai pahaa
annat aamukasteen sua pestä
et huuda:"Jumalani en kestä"
Sinä rakastit häntä niin paljon
täytit kulkurinrepulla aukon
joka mustana tietäsi nielee
tietämättä mikä se lienee
paikka jossa voit huulia koskee
saamatta lyöntiä vasten poskee

valomerkki ja viimeinen kalja
ei täytä ruusut kohtalon maljaa
valomerkki ja portsari viittoo
tietäsi ulospäin

Kysyt itseltäs missä mä olen
kun törmäät nakkikioskin oveen
muistat silloin valkeaa kättä
joka vetäis sut ulos täältä
minä juoksen ja kyyneleet sulaa
tiehen joka on pelkkää mutaa
et voi pimeässä kotia löytää ja
mennä valmiiksi katettuun pöytään
siellä palavat kynttilät hiljaa
toinen odottaa kauan ja turhaan
joku antoi jo valomerkin
käskyn lähteä pimeään yksin