Sarvet herran perkeleen
Siivet enkeleiden
Ruoskat soivat pirujen
On kuolevaisen kohdattava
Kuolemassa painajaiset
Pahat kirot julman mielen
Päättyvä on matka miehen
Langenneena kunniasta
Ruumiista riutuvasta
Maahan maatuvasta
Kalmain valtaan vaipuvasta
Tullut kituava sieluton
Perkele sen saanut on!

Tämänkö tahdoin kokea
Tännekö vei mieleni kaiho
Kun se taivaita tavoitti,
Ja kaipuun palolla poltti
Sieluni!
Ruumiini!
Sydänvereni vuosi!

Yöllä annoit elämäsi paeta
Pahan veresi pakotit
Sen vuolaaksi kun viilsit
Niin yöllä annoin minäkin
Uhrini tuolle toivolle
Nähdä sinut siellä
Missä maa ei meitä nielisi
Vaan öisen taivaan valo
Siunauksensa kantaisi

Alla kristallitaivaan!
Alla merkityn kuun
Alla näkijäin tahdon
Alla varjojen puun
Vereni virtaa
Manalle henkeni
Sieluni sinulle suon
Kohti kuolemanunta
Uhrini unelle tuon

Viiltäköön taivas auki
Nielköön manalle maa
En kohtaa yksin tuonelaa
En matkaa taivaiden taa
Kun sinun luoksesi
Luoksesi sieluni saan

Anna arpesi minulle
Haavasi minuun lyö
Kanna varjot kuoleman
Kun kristallivalon yön
On saapuva!
Nouseva!
Vapauden antava!

Alla Kristallitaivaan!
Alla merkityn kuun
Alla näkijäin tahdon
Alla varjojen puun
Ruuumistaan jää!
Sielu valoon yltää!

Kristallitaivas!
Sairas on haluni!
Kristallitaivas!
Annan valani!
Kuolema minut vie
Muttei päättyvä
Ole hengen tie!

Kristallitaivas!
Annan valani!